Sivut

torstai 13. maaliskuuta 2008

Torstai on toivoa täynnä

Olin eilen illalla taas perinnekäsityö kurssilla. Hauskaa oli, seura siellä on loistavaa. Sain yhdeltä kurssilaiselta tällaisen neulekoneen neulan. Hän kertoi, että tuolla on tosi kätevä päätellä neuleita ja tottahan se oli. Testasin jo sitä vähäsen vihervaaran hihaan ja toimii loistavasti. Ei tarvi pujotella neulan kanssa. Vinkiksi tämä nyt ajattelin muillekin kertoa.


Opettelin kurssilla konttineuletta. Jotenkin olen kuvitellut sen olevan aivan kamalan vaikeeta, mutta ihan helppoahan se loppujen lopuksi oli, mutta nyt sitten tuli ongelma. Miten jatkan? Sukka olis siis tarkoitus tehdä ja nyt pitäis alkaa tekeen kantapäätä. Tuohon kai nyt pitäisi tehdä kolmiot, mutta miten? Ullan ohjeen mukaan jos teen, niin eikös siinä sitten tuu pääteltyä kaikki silmukat pois?! Vai pitääkö ne sitten ne silmukat poimia uudestaan puikoille päättelyn jälkeen?! Kun tuo Ullassa oleva ohje on tehty tasona ja tämä pyörönä siis... Höh, toivottavasti joku tajus mitä ajoin takaa.

Annelta tuli tuossa mennä viikolla postia. Eesti Kindakirjad ja sitten nuo kaksi läpyskää vielä. Kirja on loistava, suosittelen! Joka selauksella löytyy jotain uutta kivaa!









Kirjasta onkin jo lapaset aloitettu. Vaikka lupasin, etten aloita mitään uutta ennenkuin Vihervaara on valmis, niin aloitin silti. Vihervaarassa on virhe jossain, silmukat ei täsmää. Siellä se odottaa purkamista, odottakoot vaikka hamaan loppuun asti. Ei nyt jaksa enää koko Vihervaaraa. Höh!
Mutta näistä lapasista tykkään ja pinnastakin tule mielestäni jo aika hyvää. Ja nuo Annelta ostetut addin 3,25mm puikot on ihqut!!!
.
.
.
.
.
Hieman vuodatusta vielä...
Mua ärsyttää ihan suunnattomasti se, millainen ihminen olen. En osaa jutella (outojen) ihmisten kanssa. En tiedä mitä pitäisi sanoa. Ajattelen liikaa sitä, mitä muut minusta ajattelee. Ja kuvittelen tietäväni, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Myönnän, että itsetuntoni on ihan syvältä... Johtunee kauan kauan sitten tapahtuneista asioista sekä 9vuotta kestäneestä koulukiusaamisesta. Mutta mitä voi odottaa, jos on tosi tosi monta vuotta kuullut olevansa vaikka mitä ei niin maarittelevaa?! Välillä oli jo paremmin, ja luulin jo, että olin selvinnyt niistä asioista. Mutta kun tuossa taannoin juttelin niistä jannen kans, niin sen jälkeen en ole oikein pystynyt niitä unohtamaan. Asiat palasi mieleen taas liian elävästi ja haluasin vain unohtaa. Mutta kyllä mä vielä pystynkin. Onneksi tiedän, että läheisten tunteita ei tarvi epäillä. Läheiset rakastaa ja välittää. Ja oikeastaan mitä väliä muilla on? Ei kai oikeastaan ole väliä, mitä oudot tyypit minusta ajattelee?! Kun vielä oppisin tykkäämään itsestäni... mutta pikku hiljaa.

2 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Oh, uskaltaisinkohan minäkin tuota konttineuletta kokeilla, näyttää nätiltä, ja nätinväriset langat on.

Samoin lapasista tulee tosi hienot! :)

Ja vikaan osioon sanon sen verran että pöh, vaikka ymmärränkin hyvin, mistä puhut ja tunnen koulukiusaamisenkin jättämät arvet. En minäkään tuntemattomille oikein osaa puhua, mutta sekin on harjoiteltavissa oleva taito.

Enkä tiedä, tartteeko niitä semmosia asioita pyrkiä edes unohtamaan, kunhan saisi ne käsitellyksi kunnolla. Lähetän virtuaalihalauksen ja märän pusun, olet painosi arvoinen kullassa! :)
Näytätkin jo niin sympaattiselta, että en ymmärrä, miten joku voisi ajatellakaan pahaa. :) Älä ihmeessä vain mitätöi itseäsi, olet todella taitava ja mukava ja nätti.

Tiina kirjoitti...

Tsemppiä elämään! Itsetunto voi olla vaikeaa löytää, mutta kyllä se sieltä tulee, usko vaan itseesi tilanteessa kuin tilanteessa. Minä olen opetellut siihen että en jätä ikäviä asioita mieleen pyörimään, neulominen auttaa siihen tosi hyvin.

Lapaset näyttää oikein hyviltä ja tuo synttärikakku oli tosi hauska, erityisesti tuo kynttilöiden paikka!