Hip Hei! ;)

Jokunen sana vielä edellisestä postauksestani. Kovasti mietein, että jatkanko bloggaamista vaiko en ja jos jatkan niin miten. Avaanko uuden blogin, jossa esiinnyn täysin nimettömänä ja kasvottomana. Se ei tuntunut ollenkaan omalle, joten tein päätöksen, että jatkan täällä samalla tavalla kuin tähänkin asti. Esiinnyn omalla nimellä, omilla kasvoilla ja omilla ajatuksilla. Seison sanojeni takana. Korostaisin kuitenkin, että jos täällä jotkut kirjoitukset ja suorat tekstit ajatuksistani häiritsee, ei täällä ole pakko käydä juttujani lukemassa.
Iso kiitos teille kaikille, jotka laitoitte mulle kannustavia sähköposteja blogin jatkamisesta. Arvostan niitä todella paljon! <3
Mutta nyt asiaaan...

Tämä kuva kertoo erittäin hyvin tämän hetkisen oloni! ;)
Väsynyt ja kyllästynyt tähän odottamiseen. Mutta pian, ihan pian tämä on ohi ja saan masu tyypin sisältäni syliini. Sylissäni häntä mieluummin kantaisinkin tällä hetkellä. Päivät menee nukkuessa tai vähintäänkin torkkuessa. Katsomalla typeriä sarjoja telkkarista päivisin ja kutomalla jotain aivotonta. Ensi perjantaina mun pitää olla kahdeksalta äippäpolilla, ja niin kovasti toivon, että päättävät käynnistää synnytyksen. Painoarvio on jo 4kg, miksi odottaa että tyyppi kasvaisi vielä. Toivottavasti seuraavan kerran blogatessani, saan kertoa teille ihanille, että Peetu ja Leevi on saanut pikkusiskon tai -veljen. ;)



On täällä lennellyt omituisia supersankareita...



Ja onnellisia lapsukaisia, joiden silmät loistaa...



Kuten tuossa aikaisemmin vihjaisin, olen kyllä kutonut. Aivottomia juttuja vain, nyt ei vain jaksa ajatella mitään ihmeellisyyksiä.




Ohje: Villapöpät, pienin koko
Lanka: Jossain vaihdossa saatu, perulainen 100% villa, nimeä en muista ja vyöte hukkapiilossa.
Langan menekki: 39g
Puikot: 5mm



Ohje: Villapöpät, toiseksi pienin koko
Lanka: Kaksinkertainen hahtuva lanka, merkki hukassa
Langan menekki: 76 g
Puikot:6 mm



Myssy

Ohje: Aviatrix (Ravelry linkki)
Lanka: Lavish 100% superfine Alpaca
Langan menekki: 30g
Puikot: 3,25mm

Tumput ja sukat

Ohje: Omasta päästä molemmat
Lanka: Lavish 100% superfine Alpaca
Langan menekki: Tumput 23 g, sukat 24g
Puikot: 3,25mm



Myssy, tumput ja sukat

Ohjeet: Myssy Aviatrix, sukat Junasukat ja tumput omasta päästä
Lanka: Novita Nalle
Langan menekki: Myssy 18g, Tumput 14 g ja Sukat 36 g
Puikot: 3,25mm



Tätä tiffanytyötä ei täällä ole taidettu vielä esitelläkään. Tämä koristaa makuuhuoneemme ikkunaa. Jokunen tiffany työ on edelleen esittelemättä, mutta esittelen niitä sitämukaan kun pääsevät ikkunaan. :)

Nyt jatkan odottamista ja jos vaikka vielä muutaman Aviatrix:in ja jokusen parin junasukkia kutois. :)

Blogin luonne muuttuu... Hyvä vai huono asia?!

Hieman omia ajatuksiani bloggaamisesta ja siitä, mitä tämä blogi minulle merkitsee. Aikanaan aloitin blogin pitämisen vuodatuksen kautta. Tuossa eräänä päivänä luin wanhan blogini kirjoituksia. Silloin aloitin nimenomaan nettipäiväkirjan pitämisen. Tarinoita ja ajatuksia kahden pienen kanssa kotona olemisesta ja siitä tavallisesta arjesta. Sitten vasta myöhemmin blogiin mukaan tuli harrastukset ja valokuvat. Ensimmäinen teksti wanhaan blogiin on syntynyt kesäkuun lopulla 2005. Esikoinen oli silloin 2v ja kuopus 6kk. Muistan, kuinka lähellä olin lopettaa blogiin kirjoittamisen silloin, kun tajusin, että siskoni oli läytänyt blogini ja luki sitä. No ei kai se sinällään ihme ollut, että hän blogin löysi, olenhan aina esiintynyt täällä blogi maailmassa täysin omalla nimellä. Se oli kuitenkin ehkä ensimmäinen kriisi, jonka koin pitäessäni omaa blogia. Kun en ehkä kuitenkaan olisi halunnut suvun lukevan kaikkia kirjoituksiani. Ja lopetinkin joksikin aikaa, silloin oli pitkä tauko bloggaamisessa. Mutta palasin ja jatkoin kuten ennenkin.
a
Kirjoittaminen on aina ollut minulle tärkeä asia. En ole oikein ikinä osannut puhua asioistani, puhuminen omista henkilökohtaisista asioista tai pelkästään ajatus siitä, on kamalan ahdistavaa. Päästää nyt joku niin lähelle omia ajatuksiasi.
a
Kuinka monta päiväkirjaa aloitinkaan nuoruudessani. Ja kuinka monta kertaa sain huomata, että aina ne käytiin lukemassa. Ja se on ehkä suurin loukkaus, jonka voi toiselle tehdä. Kirjoittaminen, kun kuitenkin oli se juttu, jolla päästin "peikot" pois sisältäni. Kirjoittamalla ne asiat paperille, sain ne ajatukset pois päästäni. Kun silloin nuorena tajusin, että en ikinä voisi salaa kirjoittaa päiväkirjaa, lopetin sen. Ja ahdistuin. Kun asiat jäi päähän enkä saanut niitä ulos. Ja mitä siitä sitten seurasi, juomista, kapinointia, viiltelyä ja itsemurha ajatuksia...
a
Tuosta on kuitenkin kulunut paljon aikaa ja asiat ovat aika hienosti nyt. Minulla on rakastava mies ja kohta kolme lasta. He ovat elämäni tärkeimmät ihmiset. Ja tätä omaa perhettäni rakastan enemmän kuin mitään muuta tässä elämässä. Omia lapsiani puolustan viimmeiseen hengenvetoon asti, tuen heitä päätöksissään ja rakastan ilman ehtoja. Teen parhaani äitinä, kuten kai jokainen äiti tekee. Ehkä.
a
Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että blogiani lukeneet ihmiset, analysoi ja päivittelee kirjoituksiani selkäni takana. Tekisivät edes sen päin naamaa. Kuinka heitä säälittää ja surettaa tämä pieni ihminen kohdussani, kun äiti kirjoittaa mitä kirjoittaa. Minä teen sen sentäs omalla nimelläni ja omilla kasvoillani, mitään peittelemättä tai salaamatta. Mutta ilmeisesti, jälleen kerran, on väärin tuoda ajatuksiaan esille ja julki. Tai ainakin se pitäisi tehdä nimettömänä, ettei kukaan vain saisi tietää. Vai mahtaako tämä olla heidän puoleltaan häpeää? Tiedä häntä.
a
Mutta tämä nyt kuitenkin on johtanut siihen, että tästä eteenpäin, tässä blogissa ei tulla näkemään kuvia rakkaistani, eikä täältä tule tämän koommin löytymään ainuttakaan merkintää koskien omaa elämääni tai ajatuksiani. Täällä tulee olemaan vain ja ainoastaan käsitöitä. Täytyy löytää omille ajatuksilleni toinen paikka. Nimettömänä. Vaikka en siitä pidäkään. Mutta kaikki vain siksi, että... en tiedä.
a
Tiedän, että osa tämän blogin lukijoista käy täällä juurikin siksi, että kirjoitan avoimesti omasta elämästäni. Ja jotkut ovat samaistuneet siihen ja joitakin olen tietämättäni auttanut. Olisin kovin kiitollinen, jos kuulut näihin ihmisiin, niin laita minulle sähköpostia ( teija.mustasaari@kotinet.com ). Mielelläni sinulle kerron sen toisen blogin osoitteen, jossa aloitan ajatuksieni kirjoittamisen. Kunhan sen ensin löydän itse.
a
Päättelyä odottaa kahdet villapöpät ja vauvan myssy, niistä kuvia kunhan päättelykeijukainen on käynyt kylässä.
a
Mutta nyt viimmeiset kuvat muista aiheista kuin käsitöistä. Kuvat on ottanut rakas mieheni, kun käytiin Ohtakarissa viime sunnuntaina. :)
a

"...Kolme pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin..." ;)

Veden aikaan saannoksia ranta hiekkaan.

Lapset nautti. Hieman olivat märkiä, mutta kannattaako sitä nyt ihan pienistä nipottaa. Vaatteet ja pestyä ja kuivattua. :)

Alkaa toi maha olemaan jo sen kokoinen, ettei paljo naurata. ;)

Peetu näyttää tempun!

Minä lopetan, mutta palaan käsitöiden kanssa. Ehkä.

Elämä on...

Täällä bloggaamassa "taas" ja heti meinas hermo mennä kun kuvat latautui NIIIIIIIN hitaasti. Muutakin tekemistä kyllä olisi kuin odotella että kuvat latautuu. Ugh, olen puhunut! :)
a
Syksystä on nautittu. Haravoinnin lomassa oli mukava leikkiä lehdillä.
a

a
Leevillä vielä vesirokon jäljet näkyy kasvoilla. Leeviin tauti tuli aika voimakkaasti. Isoveli pääsi paljon vähemmällä. Mutta nyt on sekin sairastettu.
a

a
Uutta tulokasta varten alkaa olemaan kaikki jo valmista. Uudet vaunut ovat olleet jo kauan ostettuina samaten kuin turvakaukalo. Poikien vanha pinnasänky uudella patjalla kasattuna makkarissa. Ja poikien vanhat vaatteet läpi käytyny ja pestyinä odottaa kaapissa valmiina. Laskettuun aikaan ei ole enää kuin noin 5 viikkoa, kamala miten nopeesti aika menee. Ja paljon on vielä tekemättä siitä mitä suunnittelin tekeväni ennenkuin vauva syntyy.
a
Olen ollut vähän allapäin, surullinen mutta kuitenkin erittäin onnellinen. Sekava mieleni! Olen ollut sairaslomalla selän takia syyskuun alusta lähtien. Ja kyllä se tukiverkoston puuttuminen löi vasten kasvoja. Voimalla ja raakalla kädellä. Mies on viikot töissä ja viikonloput koulussa, käytännössä itse olen lasten kanssa 24/7 ja käyn joka paikassa lasten kanssa, aina on lapset mukana. Täällä ei minulla ole ketään, jota voisin joskus vaivata, että saisin hetken hengähtää. On ollut myös jännä ja surullinen huomata, miten ihmiset, sellaiset jotka on kuvitellut kuuluvan juurikin siihen "tukiverkostoon", ovat hävinneet; lakanneet kai välittämästä. Mutta tuskinpa heihin olisi sitten todellisen hädän sattuessa voinut edes luottaakaan. Että ehkä parempi näin. a
a
Tulevaisuus hieman pelottaa. Vauvan syntymä ja elämä sen jälkeen. Takaraivossa hakkaa poikien syntymien jälkeen sairastettu synnytyksen jälkeinen masennus. Leevin allergiat ja iho ongelmat. Pelko siitä osaanko, jaksanko, pystynkö, rakastanko. a
a

Kovasti olen suunnitellut käyttäväni tulevalla vauvalla kestoja. Ja niihin olen nyt yrittänyt keskittyä ja ottaa asioista selvää. Mutta en mä kyllä kovin selvillä vielä niistä ole. Parit villapöksyt olen kutonut. Mutta kovin ovat pieniä, täytyy vissiin kokeilla tehdä seuraavat vähän isommat.

Villapöpät

Ohje: Ulla neule, Villapöpät pienin koko

Lanka: Noro Kureyon

Langan menekki: 31 g

Puikot: 5mm

Ohje: Tiitiä, villavaippahousut vastasyntyneelle

Lanka: Syrene kaksinkertaisena (vyötteen perusteella aika vanhaa lankaa)

Langan menekki: 70g

Puikot: 3,5mm

a

Tuohon Villapöpien ohjeeseen tykästyin, ja seuraavat otan ihan kohta puikoille, mutta astetta isompana.
a

Olen tullut siihen tulokseen, että taidan vihata Novitan neuleohjeita. Olen kutonut tulokkaalle villahaalaria Novitan ohjeella ja koska villahaalari ei ihoa vasten ole, otin ohjeenmukaisen langankin. Osat olis kudottuna, mutta ei toimi, ei. Hihat ei vain istu, ei lähimainkaan. Ajattelin alkaa soveltamaan... Ajattelin poimia silmukat kädentieltä ja kutoa hihat ylhäältä alas, eikös se voisi vaikka onnistua?!

Jotenkin muutenkin tuossa haalarissa tuntuu olevan mittasuhteet jotenkin pielessä... Mutta tarkastellaan niitä enemmän sitten kun saan hihat kudottua.

Eilen satoi ensilumi ja nytkin tulee koko ajan lisää! Tykkään NIIN paljon. Rakastan lunta ja talvea! On heti jotenkin niin jouluinen olo! :)

Olin eilen illalla himmelikurssilla. Tein kaksi aika isoa tähteä. Tykkään! Isot himmelit eivät ehkä ole ihan mun juttu, mutta tällaisista tähdistä tykkään ja näitä taitaa itsekukin saada joulun alla, jos vain kelpaa.

Olin kaksi viikonloppua tiffany kurssilla ja kurssilla valmistuneet kolme ikkuna taulua sekä kaksi lampun varjostinta ovat vielä esittelemättä. Joskus toista, vaikka palankin halusta esitellä ne jollekin, joka edes yrittäisi esittää kiinnostunutta. Täällä kotona kun ei taida oikein kukaan lasitöistäni välittää saatika arvostaa niitä... Toivottavasti saan lapseni opetettua niin, että osaavat arvostaa kädentaitoja. Tuntuu pahalle, että jotkut arvostaa vain korkeaa koulutusta eivätkä kädentaitoja ollenkaan. Kädentaidot tuntuu olevan joillekin aina vain se harrastus ja päätä vaativa koulutus on SE TÄRKEÄ JUTTU. Raivostuttavaa.

Ja mä melkein sorruin siihen... Meinasin aloittaa lukio opinnot työn ohella viime keväänä. Luojan kiitos tulin järkiini ja lopetin ennekuin se edes alkoi. Koska sinne olisin mennyt vain siksi, että mua ei pidettäisi niin tyhmänä ja kouluja käymättömänä kuin nyt pidetään. En olisi tehnyt sitä itseni takia vaan siksi, että läheisten ei tarvitse hävetä sitä mitä olen.

Surullista mutta totta!

Lasitöiden ja yleensäkin kädentaitojen parista toivoisin löytäväni itselleni tulevaisuuden ja ammatin. Luultavasti se vaatii paljosta luopumista, uhrauksia, riskin ottoa, muuttoa. Mutta tämä nykyinen elämä tappaa minut, hitaasti kiduttaen...

Osaankohan vielä blogata?!

En muistanutkaan kuinka väsynyt voi ihminen olla. Meillä perhe lisääntyy marraskuun puolenvälin hujakoilla ja alkuraskaus on ollut aivan kamala. Ei, en ole voinut pahoin eikä mun ole tarvinnut oksentaa. Olen nukkunut, nukkunut ja vielä vähän nukkunut. Siis sen mitä on aikaa töiltä ja jo olemassaolevilta lapsilta liiennyt, olen nukkunut tai vähintäänkin torkkunut. Osa väsymys johtui varmasti kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mutta kuitenkin. Ehkä kaikkein pahinta on kuitenkin ollut se, että vaikka olen nukkunut kuinka paljon, olen silti väsynyt.
Väsy alkaa pikkuhiljaa onneksi helpottaa, mutta ei voi kyllä vieläkään sanoa, että olisi mitenkään virkeä olo. Mutta hiljaa hyvä tulee, sanotaan.
Alhainen verenpaine (90/69) on aiheuttanut oman olonsa. Erityisesti huimaus on ainainen vieras. Varsinkin ylösnoustessa, mutta välillä ihan tuosta noinkin vain alkaa silmissä sumeta ja päässä pyöriä. Ei kai tuolle mitään juurikaan voi tehdä, suolaa ja salmiakkia lisätä. Sukuvika tuokin.
Olen myöskin viimeaikoina "kärsinyt" pahemman luokan väsymyksestä työpaikkaani. Olen ollut ko. firmassa nyt 11,5 vuotta töissä, ja olen lopen kyllästynyt työn yksipuolisuuteen ja siihen, että työhen ei tarvitse/saa käyttää omaa päätään ollenkaan. Ärsyttää, kun kädet ja hartiat on niin kipeät koko ajan, ettei kädet kestä kutomista saatika virkkaamista. Työ on raskasta, joten ei oikein mitään jaksakaan tehdä kun illalla kotiin pääsee. Työpäivät on pitkiä ja varsinkin lasten hoitopäivät ovat ihan liian pitkiä. Jotain muuta on pakko keksiä.
Kovasti tekisi mieli opiskelemaan... mutta eipä se ole mahdollista ainakaan kolmeen vuoteen. Ja sekin ahdistaa ja v...tuttaa. Teki aivan hirvittävän kovasti mieli hakea yhteishaussa Ikaalisten käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen Taide- ja sisustuslasi linjalle. Mutta vielä ei ole mun vuoro opiskella jos koskaan...
'
Mutta on täällä kaikenlaista iloistakin tapahtunut, vaikka edellisestä vuodatuksesta ehkä saakin ihan päinvastaisen kuvan.
Peetu sai hoidettua eskarin kunnialla loppuun ja 16.8 Peetusta tulee sitten ihan virallisesti ekaluokkalainen. Turvallisin mielin laitan Peetun koulutielle ja tiedän, että kyllä Peetu sielä pärjää. Peetu on luonteeltaan varsin avoin ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Joten en usko, että tulisi olemaan ongelmia esim kavereiden saannissa. Ja osa on vanhoja tuttuja eskarista. Koulussa käytiin myöskin tutustumassa ja luokka vaikutti varsin mukavalta. 16 lasta ja erittäin mukavan tuntuinen opettaja.
Ja Leevi puolestaan aloittaa eskarin elokuussa. Kovasti Leevi innoissaan odottaa eskariin pääsyä ja vauhdikkaalta tuntui Leevin eskari ryhmäkin kun tutustumassa käytiin.
a
Nyt Peetu ja Leevi ovat olleet viime perjantai illasta asti Jalasjärvellä mun vanhempien luona lomalla. Kotiin ne haetaan ens viikonloppuna. Eilen innostuin ompelemaan Pitkästä aikaa. Löysin netistä ihanan laukun ohjeen. Ja sellaisen sitten teinkin. Mutta tyhmyyttäni unohdin tehdä siihen kiinnitys juttua. Nyt laukkua ei saa mitenkään kiinni ja ei se kovin käytännöllinen sellaisena ole. Jos en keksi siihen mitään kiinnitysjuttua jonka siihen vielä voisi lisätä jää muten aika kiva laukku käyttämättä. Höh ja PöH!!

Kangas on Eurokankaan palalaarista ostettua paksua puuvillaa ja vuorena puolestaan valkoista ohutta puuvillaa.

a

Olen yrittänyt perehtyä kestovaippojen ihmeelliseen maailmaan, mutta vielä en ole päässyt puusta pitkälle. Jos joku olis (vaikka ihan kädestä pitäen) valmis auttamaan mut alkuun kestovaipppojen ompelussa ottaisin mielelläni ja kovasti tyytyväisenä ja onnellisena avun vastaan.

a

Maha kurnii siihen malliin, että taitaa olla viisain mennä syömään jotain. Mutta enköhän minä taas bloggaa, ennemmin tai myöhemmin. :)

Kesäloman aloitus!

Tänään vietettiin ensimmäistä kesäloma päivää Oulaisissa Weteraanikone päivillä. Olihan siellä paljon kaikenlaista. Aina välillä saatiin niskaan vähän vettäkin, mutta mitäpä se näin kesällä haittaa. Paljon oli traktoreita, wanhoja autoja ja moottoripyöriä, maamoottoreita, höyrymoottoreita ja erilaisia kädentaitoja. Tuohitöitä, saunavihdan tekoa, taontaa, huovutusta, kehräämistä ja kivenhiontaa nyt ainaskin.

Samaisessa tapahtumassa esiintyivät myöskin Reisjärviset Surmanveljet. Kyllä nuo temput melkoista päätä tarvii. Nämä kuvat nyt ei oikein tee oikeutta tempuille, mutta kyllä mä suosittelet jos satutte näitten veljesten kanssa samalle paikkakunnalle joskus. Ja arvaatteko tykkäskö Peetu ja Leevi?! Ihme jos ei tarvi alkaa tuollaista tynnyriä omalle pihalle alkaa rakentaan. ;)

Peetu kävi jututtamassa Surmanveljeksiä näytöksen jälkeen. Ja pääsi sitten kurkkaamaan tynnyrin sisäänkin ja pitihän se sitten testata. ;)

Pojille ostettiin Weteraanikone päiviltä omat puukot tai "junkit", niin kuin Seppä sanoi. Puukot on tehnyt Seppä Risto Tavasti, joka on kotoisin Pulkkilasta. Upeat! Ja niin ihana tervan tuoksu! Ja ovat muuten terävät. Tänään ei vielä pojat päässeet puukkojaan testaamaan, kun olivat niin väsyneitä kun iltasella kotiin tultiin. Jospa sitten huomenna...

Ja löysin minäkin jotain... Lankaa tietenkin! Pienempi vyyhti on Taika-sukkalankaa, 75%villa ja 25% nylon, 100g ja n. 420 m. Isompi vyyhti sitten Pikkuisen paksumpaa Taika neulelankaa, 75% villa, 20% polyamidi, 150g ja n. 390m. Minä olettaisin, että lankojen värjääjä on tämän blogin pitäjä. Ja vyötteissä on kyllä kotisivujenkin osoite, mutta siellä toistaiseksi vain teksti "sivut avataan pian" Täytyy kohtapuoliin testailla, millaista pintaa näillä tulee, lätäköityykö vai mitä tekevät. Tarjolla olis ollut kyllä raitalankojakin... Täytyi vähän kiireellä valita ostokseni, kun vieressä herra 6 vee höpötti että "äiti, mua pissattaa!!" ;)

Olen minä valmistakin saanut, pari tiskirättiä!

Love to Knit With my Friend -tiskirätti

Ohje: "Love to knit with my friend"

Lanka: Novita Cotton

Langan menekki: 32 g

Puikot: 4 mm

Knitted Lacy Round Cloth - tiskirätti

Ohje: "Knitted Lacy Cloth"
Lanka: Joku valkoinen puuvilla

Langan menekki: 20g

Puikot: 3mm

Ihan pakko hieman valittaakin...

Olen yrittänyt osallistua Syksyn salaiseen neuleystävään. On nyt tässä suomalaisessa versiossa ollut muutama rinki, etten ole ollut mukana koska osallistuin välillä pariin Secret Pal vaihtoon ja ajattelin, että tuossapa olis kivaa piristystä syksyyn. 1.7 laitoin ekan hakemukseni, kävin kurkkimassa blogista, olisiko mun nimi jo listassa. Ei näy, uusia nimiä kyllä sinne oli ilmaantunut. Illalla sitten luin lähettämäni hakemuksen, että olisko siinä ollut jotain vikaa ja huomasinkin, että olin unohtanut kirjoittaa siihen s-posti osoitteeni. No, kirjoitin sen ja lähetin korjattuna uudelleen. Eipä tule nimeäni osallistujien listaan eikä kyllä kuittaustakaan ringinemolta. Ihmettelen! Eilen sitten laitoin ringinemolle s-postia, että onko hakemukseni tullut perille vai onko hukkunut jonnekin, kun ei tule vahvistusta osallistumisestani. Ei vastausta! Ihmettelen, suuresti! Olenko kenties mustalla listalla, vaikka AINA olen vaihtoni hoitanut. Ja miksi ei edes voi ilmoittaa, että mistä mättää, kun en pääse mukaan?! Noh, seuraavaan SP:hen sitten...

Taas näitä vauva juttuja...

On ne vauva neuleet pieniä ja niin suloisia....

Vauvan sukat

Ohje: Marttaliitto (pdf)

Lanka: Novita Nalle

Lengan menekki: 21 g

Puikot: 3mm

Lapaset

Ohje: Omasta päästä

Lanka: Maija

Langan menekki: 13 g

Puikot: 3mm

Ja sitten hieman kommenneja edellisen postauksen kommentteihin!

Kyllähän mä tiedän, ettei lapset ikinä lakkaa tarvitsemasta minua, enhän minäkään ole lakannut tarvitsemasta omaa äitiäni ja isääni. Tarvitsen heitä vain erilailla kuin pienenä. Ehkä minun on vain kamalan vaikea sopeutua näihin uusiin tilanteisiin ja muutoksiin. Mutta on se vain kaikesta huolimatta kuitenkin niin surullista, että lapset kasvaa Niin nopeasti. Leevin vauva ajasta en oikein päässyt edes nauttimaan, kun Peetukin oli silloin vielä niin pieni. Aika Peetun syntymästä tähän melkein tähän päivään saakka on mennyt ihan yhdessä hujauksessa. Suurin osa tämän viimmeisen 6 vuoden tapahtumista on ihan sumun peitossa, ei vain pysty muistamaan ja ihan kaikkea ei varmaan edes halua muistaa. Mutta nyt, kun Peetu ja Leevi ovat jo "isoja", vauvasta pystyisi taas nauttimaan ihan eri tavalla. Pystyisi nauttimaan siitä pienestä ihmisestä, pienestä ihmeestä. Ja siitä tuoksusta... Vauvan tuoksu, maailman paras tuoksu. Ja Nonna ja muuta, jotka povasitte, että mulla olis vauvakuume. Olette ihan oikeassa, enkä tiedä miten tästä kuumeesta selviän. Kai tähän on loppujen lopuksi vain yksi ratkaisu... ;) Mutta minä nyt olen tällainen, elän hetkessä ja tunteella, en jaksa, enkä halua murehtia tulevasta. Miksi miettiä asioita valmiiksi monen monen vuoden päähän, kun ei sitä kuitenkaan loppujen lopuksi tiedä, mitä se tulevaisuus tuo tullessaan. Asioilla on taipumus järjestyä. Ja minä jatkan kuumeiluani....

,

Nyt olis sitten 10 päivää vapaata! Sunnuntaina suunnataan Jalasjärvelle ja siitä sitten maanantaina aamusta suunnataan luultavasti Ahvenanmaalle Jannen kanssa ihan kaksin. Kauan olen halunnut sinne päästä. Kertokaapas, missä siellä kannattaisi ehdottomasti käydä? Olen avoin kaikille ehdotuksille!

.

.

Oikein hauskaa ja rentouttavaa Juhannusta kaikille! Eläkää ihmisiksi!!

vauva neuleilla jatketaan...

Ja tosiaan, vauva neuleilla jatketaan. ;)
Myssy on ihan samaa lehmuksen vehreää nallea kuin mitä edellisen postauksen vauvan neuletakki, mutta en nyt onnistunut saamaan väriä toistumaan oikein, enkä oikeastaan jaksanut kovin yrittääkään.

Vauvan kypärämyssy

Ohje : Vauvan kypärämyssy

Lanka: Novita Nalle

Langan menekki: 33 g

Puikot: 3 mm

Tiedättekös mitä olen hoksannut...

Sen, että meidän lapset on jo ihan kamalan isoja!

Jokin aika sitten kuvittelin, että olisin pelkästään iloinen siitä, että lapset kasvavat ja pärjäävät sitten täten koko ajan enenevässä määrin ilman apuani päivittäisistä asioista. Mutta nyt, kun Peetu menee syksyllä eskariin, hoksasin, että en pidäkään siitä, että lapset kasvaa. Se tekee minut pelkästään surulliseksi.

Perjantai illalla kävin läpi lasten vanhoja vaatteita. Muistin hetkiä ja tapahtumia, milloin vaatteet oli ollut Peetun tai Leevin päällä. Aina välillä itkin vähän. Vastaan tuli monta vaatetta, joita vain en voinut laittaa laatikkoon takaisin, vaan ne oli pakko ottaa sieltä pois ja laittaa parempaan talteen. Jos niitä vaikka vielä jonain päivänä tarvitsisi...

Olen miettinyt sitä, miksi olen siitä niin surullinen kun lapset kasvaa. Tiedän, että minulla on kova hoivaamisen tarve. Pidän siitä, että saan hoitaa ja huolehtia muista. Ja ehkä nyt, kun lapset ehdottomasti haluaa tehdä suurimman osan asioista itse, koen itseni välillä vähän "turhaksi" ja tarpeettomaksi. Ehkä tuo turha on vähän liian voimakas sana, mutta en nyt tähän hätään keksi muutakaan.

Mutta miettikää, Peetu menee nyt syksyllä eskariin ja vuoden päästä sitten Leevi. En voi käsittää mihin tämä aika on mennyt. Ihan juuri äsken vasta sain Peetun ensimmäistä kertaa rinnalleni, mutta ei, siitä on jo yli 6 vuotta aikaa. Ja tuntuu, että ihan äsken olin kamalan huolissani Leevistä, joka oksensi kaiken sen vähänkin maidon mitä sain hänet juomaan. Ja kuinka neuvolassa ei oikein osattu ottaa kantaa epäilyyni allergioista, kun Leevihän oli silloin vasta 2,5kk, kun eihän noin pienellä Voi olla allergioita. Mutta epäilyni osui silloin oikeaan, yksityisellä lääkärillä Leevillä todettiin maito- ja kananmuna allergiat ja myöhemmin sitten liuta muita. Tai kuinka liottelin vaatteita ammeessa irti Leevin ihosta, kun ihottuma oli niin paha, että iho valui kudos nesteitä ja kuinka me, Leevi ja minä, itkettiin yhdessä, kun yritin parhaani mukaan rasvailla ihoa vaikka se Ihan Taatusti sattui. Mutta kaikista niistä vaikeuksista on selvitty ja aika kuultaa muistot. Ja nyt olisin ihan valmis vaikka käymään saman läpi uudelleen.

Tavallaan osasin odottaa tätä tunnetta ja oloa, mutta odotin, että se iskee vasta sitten, kun lapset alkaa perustamaan omaa perhettä. Vai iskeekö tämä fiilis uudestaan silloin? Kun tulee aika päästää irti lapsistaan... Voi apua, toivottavasti osaan päästää irti ajoissa, toivottavasti en jää roikkumaan lapsiini.

Ehkä pääsen tästä vielä yli, ehkä en. Nyt en ainakaan näe sitä, miten tästä yli pääsen. Luulen, että jokainen äiti (ja isä) käy tämän saman olon läpi. Toisilla se on varmaan voimakkaampi tunne kuin toisilla ja toiset pääsee tästä yli helpommin kuin toiset. Ja pahoin pelkään, että minulla tämä kestää kauan, olen viimmeiseen asti tunne ihminen, luulen, että enempää ei voisi tunne ihminen ollakaan ja nyt olo onkin pelkästään haikea ja surullinen, rintaa puristaa ja ahdistaa, itkettää, enkä oikein osaa tarttuakaan mihinkään. Mutta eiköhän tämä tästä...

Yritän kovasti ajatella sitä, että edessä olisi vain 4 työpäivää, ja sitten 10 päivän vapaa. Juhannuksen jälkeen olisi suunnitelmissä lähteä Jannen kanssa kaksistaan moottoripyöräilemään. Peetu ja Leevi pääsee Muorin ja Paapan luokse lomailemaan. Olen iloinen tulevasti reissusta ja odotan sitä innolla.